Lähdimme naisporukalla nauttimaan lokakuisen Lontoon annista. Suomessa tämä on jo pimeää aikaa, mutta Lontoossa sää on suosiollisempi vielä tässä vaiheessa vuotta – niin nytkin. Onnistuneen kaupunkiloman jälkeen akut ovat taas paremmassa latingissa ja mieliala hyvässä nosteessa!
Norwegianin aamulento oli hyvään aikaan Gatwickin kentällä. Matkapoikien kiertoajelu tehtiin heti lentokettäkuljetuksen perään, joten pääsimme päivittämään parin vuosikymmenen takaiset Lontoon kokemukset tähän päivään. Ihana oppaamme Paula osasi kertoa hyvin viihdyttävästi kaikesta, historiasta tähän päivään. Grange Strathmore Hotel sijaitsee muuten oikein kauniilla alueella lähellä Kensington Gardens ja Hyde Park -puistoja – ja South Kensingtonin metroasemaa. Kun tavarat oli saatu huoneisiin, huoahdimme hetken ja lähdimme hakemaan pikaista purtavaa. Lähellä oli ravintoloita laidasta laitaan; pizzaa, hampurilaisia, intialaista…
Kävimme myös nauttimassa perinteisen Afternoon Tea -hetken runsaine tarjoomuksineen. Ei muuten kannata kovin paljon syödä ennen kuin aikoo nauttia teetä, kolmioleipiä, skonsseja ja pieniä makeita leivonnaisia. Tulipahan tämäkin opittua kantapään kautta.
Illalla oli tiedossa musikaali Wicked Apollo Victoria Teatterissa. En ollut tästä aiemmin tietoinen, mutta ainakin kyseissä teatterissa oli mahdollisuus nauttia juomia ja pikkupurtavaa samalla kun sai aistitykitystä huikean shown muodossa. Liput kannattaa hankkia etukäteen niin mahtuu varmasti katsomoon, nytkin teatteri oli täynnä. Wicked oli todella hyvin toteutettu ja viihdyttävä, suosittelen! Kaikki meistä pitivät esityksestä. Toki aikaisin heränneille tuo ilta ja hämärä teatteri olivat aika haastava yhdistelmä.
Takaisin hotellille suhautimme mustilla, perinteisillä takseilla. Niissäkin toimi suomalaisten maksukorttien lähimaksuominaisuus samoin kun metrossa. Ei sitä käteistä kyllä tänä päivänä ihan kauheasti tarvitse mukana kantaa. Tosin saa nähdä miten tuleva Brexit vaikuttaa.
Herkullista ruokaa, bussikyytiä ja huikeita maisemia
Meillä oli lauantaille lounasvaraus Bustronome Lunch Tour -bussissa. Olipa kerrassaan ilahduttava kokemus! Kaksikerrosbussissa ranskalaistyylinen ruoka valmistui auton alaosassa ja yläkerran isot ikkunat ja lasikatto antoivat aterioijille oivan mahdollisuuden nauttia nähtävyyksistä bussireitin varrella. Palvelu oli todella ystävällistä ja ruoka hyvää. Eikä viineissäkään ollut valittamista. Ensi alkuun annokset vaikuttivat fine dining sipistelyltä, mutta kokonaisuudesta tuli todella kylläinen olo. Kuohuvan ja viinin myötä tunnelma nousi kattoon, jopa siinä määrin että jutellessa ei tullut juurikaan seurattua pöydissä olleista kartoista missä milloinkin ajettiin. On olemassa myös illalliskierros, joka on pidempi kuin tämä lounasajelu, me pidimme tätä vajaa parituntista juuri hyvänmittaisena.
Osa olisi halunnut testata London Eye-maailmanpyörän, mutta joillain kanssamatkaajista pelkkä ajatus isosta maailmanpyörästä sai polvet notkahtamaan. Siksi olimme varanneet etukäteen liput Sky Gardeniin, korkeuksissa sijaitsevaan puutarhamaiseen näköalapaikkaan. Tokihan se 155 m korkeudessa maisemien ihailukin pelotti, mutta rakennus vaikutti turvallisemmalta vaihtoehdolta korkeanpaikankammoisten silmissä. Sky Gardenissa pääsee nauttimaan esteettömästi maisemista rakennuksen joka puolella. Lämpötila ja kosteus tekivät sen ettei takkia todellakaan tarvinnut päällä pitää. Alueella voi kahvitella tai syödä, me otimme vain kahvit ja leivonnaiset. Ulkotasanne ei tällä kertaa ollut auki, oli sen verran tuulinen päivä. Ikkunoissa oli hauskasti merkitty tarroilla erilaiset maamerkit; kun katsot tarran suuntaan, näköpiiriin osuu ko. rakennus. Hyvä idea! Oli hieno ja käymisen arvoinen paikka tämäkin.
Tower of London ja kimallusta silmissä
Kävimme lauantaina vielä keskiaikaisessa Tower of Londonissa. Lokakuu oli siitä hyvä ajankohta, ettei tarvinnut jonotella. Kruununjalokiviä pääsi katsomaan heittämällä. Kesällä jonot kiemurtelevat ihan erityyliin, eivätkä todellakaan auringonsuojassa. Kuvia kimaltelevista kalleuksista ei päässyt ottamaan, eikä niiden eteen jumittamaan. Vitriinien ohi mentiin lentokenttätyylisellä liukuhihnalla. Eipä ollut tällaisia silloin kun joskus kasarilla kielikurssilla tehtiin retki Lontooseen. Tower tykkeineen ja haarniskoineen oli timantteja ja kruunuja lukuun ottamatta aika miehekäs kohde. Olihan se ollut vankilana 1800-luvun alkuvuosikymmeniin saakka ja mainekin hiukan synkkä, muutama kuningatarkin on alueella mestattu. Towerissa pitää muuten aina olla viisi korppia. Niin kauan säilyy uskomuksen mukaan kuningaskunnan valta. Ja luonnollisesti jemmassa on parit varakorpit ettei vaan käy köpelösti…
Lontoossa tulee käveltyä, ihan huomaamattakin, joten kaikilla oli teputukseen sopivat jalkineet. Joka suunnalla oli upeita rakennuksia, ikonisia punaisia postilaatikoita ja puhelinkoppeja sekä tietenkin kaksikerrosbusseja. Lontoo oli huomattavasti siistimpi kuin muistin. Tosin edellisestä visiitistä itsellä oli vierähtänyt koko lailla 30 vuotta. Siinä ajassa kaupunki oli muuttunut hurjasti – ja omat mielenkiinnon kohteet. Siinä missä parikymppisenä shoppailu Oxford Streetillä oli ”the thing”, niin nyt nautittiin kaikesta mitä silmillä saattoi ahmia. Toki tuliaiset hankittiin kotiin viemisiksi, eihän sitä nyt metropolista tyhjin käsin… Matkamuistomyymälöitä löytyy vähän sieltä sun täältä; magneetteja, mukeja, kortteja ja pikkuautoina (yllättäen myös teroittimina) kaksikerrosbusseja ja takseja.
Perjantaina ja lauantaina oli lämmintä, jopa +18 astetta. Saatiin myös sadetta tihkuna ja kaatamalla. Se tyypillinen Lontoon sää.
Upea Kensington ja Greenwich, silmänruokaa vanhan arkkitehtuurin ystäville
Koska sunnuntain hotelliaamiainen alkoi vasta 8 maissa ja olimme tikkana pystyssä paljon aikaisemmin, päätimme lähteä aamukävelylle Kensington Gardens -puistoalueelle. Sääkin hemmotteli, oli viileämpää ja ihana auringonpaiste. Noin kilometrin kävelymatka oli täynnä kaunista arkkitehtuuria ja hiljaista sunnuntai-
tunnelmaa. Vain satunnainen Starbucks poikkeaja oli näin aikaisin liikkeellä viikonloppuna. Kensingtonin palatsin puisto on ISO ja jatkuu Hyde Parkkiin saumattomasti. Itse palatsi ei tosin vaikuttanut kovin suurelta, lieneekö katselimme sitä väärästä suunnasta? Puistossa lenteli kuuluisia vihreitä papukaijoja, joiden ilmestymisestä kukaan ei osaa sanoa varmaksi mistä ovat ilmestyneet. Isossa lammessa uiskenteli paljon ihania joutsenia sekä erilaisia hanhia ja sorsia – ja nämä myös lennähtivät kaikki lähelle, kun kuvanottomielessä lammenreunalle askelsin, taisi olla ruokinta-aika. Puistossa paikalliset koiranulkoiluttajat seisoskelivat porukoissa ja koirat leikkivät keskenään, oli hölkkääjiä ja pyöräilijöitä. Ja hyvin seesteinen tunnelma. Prinsessa Dianan muistomerkkiä puhdistettiin, joten se oli tyhjennetty vedestä emmekä päässeet näkemään sitä vaikuttavimmillaan.
Aamiaisen jälkeen päätimme tehdä vielä pikavisiitin jokibussilla Greenwichin alueen käsityöläismarkkinoille. Hyppäsimme metroon ja Westministerin kohdalla vaihdoimme jokialukseen. Matka Thamesia pitkin oli todella sujuva ja oli mielenkiintoista nähdä kaupunkia joelta päin. Perillä katettu markkina-alue ei ollut suurensuuri, mutta Greenwichin alueen rakennukset kuten 1600-luvulla kuningattarelle rakennettu pikkulinna ja Merimuseo olivat todella kauniita ja hyvin hoidettuja. Markkinoilla myynnissä oli paljon kaikkea ihanaa. Käsintehtyjä herkkuja, koruja, tauluja, valaisimia, vaatteita, jne. Alueen vieressä oli parikin pubia, josta sai lounasta – ja tietenkin virvoittavia juomia. Vesibussipysäkin kohdalla on kuivalla maalla yksi alueen turistinähtävyyksistä, maailmankuulu purjealus Cutty Sark. Sillä on aikanaan tuotu teetä Kiinasta. Ulkoapäin näytti kiinnostavalta kohteelta, mutta lähdimme takaisin hotellille, koska emme halunneet myöhästyä lentokenttäkuljetuksesta. Ehkä tänne voisi palata perheen miesten kanssa.
Siirtyminen Gatwickin kentälle hotellilta tapahtui bussilla. Mukava oli istuen maisemia katsella, sen verran runsaasti oli tullut kävelykilometrejä tämän kaupunkiloman aikana. Gatwickillä oli perus tax free -kauppojen ja ruokapaikkojen lisäksi mm. Harrodsin liike, josta sai ostaa niitä kuluisia logokasseja, herkkuja ja joulukoristeita. Itselle jäi käteen ihana lasinen kuumailmapallo-kuusenkoriste. Sitä sitten varjelin koko lento- ja bussimatkan kotiin saakka – ja ehjänä säilyi!
Summa summarum. Kaikilla matkakavereilla oli hyvä fiilis, Lontoo oli ollut paljon, paljon odotettua antoisampi kokemus. Uuden ja vanhan arkkitehtuurin yhdistyminen soljuvaksi kokonaisuudeksi oli ilahduttava nähdä samoin kun miljoonakaupungin siisteys. Paljon ehdittiin nähdä mielenkiintoisia vierailukohteita – ja paljon jäi vielä näkemättä, koska kaikkialle ei vaan ehditty. Jäi kyllä sellainen fiilis, että tänne on tultava uudestaan lähiaikoina. Ihana Lontoo – ehkäpä jo ensi kesänä nähdään taas!